3. Kulttuuri, asumiskulttuuri ja sopeutumisprosessi
3.1. Muutosten mylläkässä
Elin- ja opiskeluympäristön vaihtuminen merkitsee sopeutumista uuteen ja erilaiseen. Muutos on sitä suurempi, mitä erilaisempi ja oudompi uusi asumisympäristö on. Kotoansa opiskelemaan lähtevä nuori käy läpi melkoisen muutoksen, kun asuinympäristö, ystäväpiiri, päivärytmi ja moni muu asia muuttuu. Samoin joutuvat maasta toiseen liikkuvat opiskelijat totuttelemaan moniin uusiin asioihin. Uuden kulttuurin kieli ja kommunikointitavat ovat usein vieraita, opiskelukulttuuri poikkeaa totutusta, ja ylipäätään elämiseen ja olemiseen liittyvät perusasiat eivät enää toimikaan samalla tavalla kuin kotona.
Vieraaseen kulttuuriin ja paikkaan sopeutuminen ei ole vain fyysinen siirtyminen paikasta toiseen, vaan se on myös pääkopassa tapahtuvat prosessi. Totutut toimintatavat eivät enää päde ja uusien tapojen opetteleminen vie aikansa. On osattava ymmärtää oikein ja tulla ymmärretyksi. On nähtävä uudenlaisia merkityksiä ihmisten toiminnan taustalla. Opitut tulkintamekanismit ja tulkinnoista seuraavat toimenpiteet on arvioitava uudelleen. Aikuisesta, täysin toimintakykyisestä korkeakouluopiskelijasta voi tulla äidistään, äidinkielestään ja kotikulttuuristaan kadoksissa oleva pikkulapsi, jolta kuitenkin odotetaan kypsän aikuisen opiskelijan käyttäytymistä. Näitä odotuksia on sekä ympäristöllä että opiskelijalla itsellään: tänne on tultu menestymään eikä haparoimaan ja koti-ikävää potemaan.
3.2. Kulttuuriin sopeutuminen on prosessi
On selvää, että ympäristön radikaali muutos vaikuttaa myös mielialoihin. Stressin ja epävarmuuden sietokyky ovat koetuksella, kun joutuu päivästä toiseen kyseenalaistamaan oman kokemuksensa ja tutut tavat tehdä asioita. Usein käykin niin, että jossain vaiheessa iskee väsymys: mieli ei enää jaksa yrittää oppia uutta. Silloin iskee kulttuurishokin aallonpohja. Alkaa mietityttää, oliko Suomeen tulo sittenkään hyvä ratkaisu. Kotimaa ja tutut kuviot nousevat mieleen onnelana ja koti-ikävä vaivaa. Suomi ja suomalaiset ärsyttävät, ja siitä pitää myös päästä sanomaan, mikä puolestaan vaikeuttaa sopeutumisprosessia. Paras tapa oppia paikallisille tavoille olisi tutustuminen paikallisiin ihmisiin. Ystävyyssuhteiden syntyminen kuitenkin vaikeutuu, jos sopeutuja vertailee ja ihmettelee suomalaisten tapoja ja käytöstä.
Joskus oireet ilmenevät sairasteluna, vetäytymisenä, väsymyksenä, milloin mitenkin. Kukin reagoi tietysti omalla tavallaan. Kämppäkaverit huomaavat usein ensimmäisenä, jos asiat eivät ole hyvin naapurihuoneessa. On hyvä ja toivottavaa tarjota apua ennen kuin tilanne pahenee.
Milloin mahdollinen aallonpohja tulee vastaan ja kuinka rajuna se iskee, on aina yksilöllistä. Kulttuurishokkia ei voida estää tai poistaa, mutta tällaisen prosessin läpikäyvien on hyvä tietää, että he eivät ole mielialoissaan yksin ja että kyseessä on melko luonnollinen prosessi, jonka läpikäyvät melkein kaikki kulttuurista toiseen liikkuvat.
3.3. Asuminen ja kulttuuriin sopeutumisen prosessi
Myös niiden, jotka asuvat monikulttuurisissa opiskelijayhteisöissä, on hyvä tietää kulttuuriin sopeutumisen prosessista. Se vaikuttaa myös yhteisöön ja sen ilmapiiriin. Kulttuuriin sopeutumisen vuoristoradalla ylös alas liikkuvien opiskelijoiden asuintoverit voivat joskus olla ymmällään tänne tulleiden mielialoista ja reaktioista. Joskus ne voivat johtua täysin luonnollisista sopeutumisprosessista.
Jokainen tuo mukanaan omat tapansa elää, asua ja suhtautua asuinkumppaneihin. Näissä kombinaatioissa on paljon muuttujia: kielet, kulttuurit, henkilökohtaiset ominaisuudet, odotukset, vastaanottavuus, syyt tulla Suomeen jne. Varmaa onkin, että monikulttuurisessa soluasunnossa on erilaista asua kuin kokonaan suomalaisten opiskelijoiden asuttamassa kämpässä.
Takaisin ylös
